MATKAVALMISTELU

Mitä kuuluu polkupyörämatkan valmisteluihin? Käsite on laaja ja sen voisi jakaa oikeastaan neljään eri ryhmään: ihminen, pyörä, varusteet ja reitti. Ja kaikkein tärkein asia on sovittaa nämä neljä asiaa toimivaksi paketiksi, jotta itse matka sujuisi mahdollisimman helposti. Kun kaikki osaset toimivat, niin matkasta ja pyöräilystä voi nauttia, eikä tarvitse stressata – oikeastaan mistään. Reitin suunnittelusta voi tehdä itselleen ajanvietteen talven pimeisiin iltoihin. Liian tarkan reitin ja aikataulun luominen saattaa aiheuttaa paineita ja pilata matkan. On muistettava varata reilusti aikaa matkalle ja muistaa, että mikäli jotakin sattuu, voi aina turvautua julkisiin liikennevälineisiin. Polkupyörämatkoja tehdään yleensä seuduilla, joilta löytyy pyörä- sekä varusteliikkeitä ja polkupyöräkorjaamoita. Näin rikkoutuneen pyörän tai varusteen saa helposti korjattua tai uusittua.

IHMINEN

Tärkeintä on suunnitella reitti ja siihen käytettävä aika niin, että sen jaksaa tehdä. Kunto, jota vaaditaan, on paljolti riippuvainen edellä mainitusta asioista. Mikäli ihminen on terve ja normaalikuntoinen, ei viikon-parin pyöräreissu paljoa vaadi. Toki pyörään ja pyöräilyyn kannattaa totuttautua ajoissa. Minä ajoin kunnonkohotus mielessäni vajaan kesän, kolme-neljä kertaa viikossa noin 15–30km matkan ja vielä yhden talven työmatkat, n 25km päivässä. Keväällä 2008 tein sitten lähes 1700km pyörämatkan Etelä-Euroopassa. Aikaa reissuun varasin vajaat 4 viikkoa. Retki meni yllättävän hyvin. Matkalla oli vuoristo-osuuksiakin; oikeastaan n.70% matkasta oli jotakin muuta kuin tasaista maastoa. Selviydyin matkasta mielestäni paremmin kuin uskalsin odottaa.

Ennen matkaa kannattaa tehdä jonkinmoinen testilenkki, jolla voi testata miltä tuntuu ajaa pitkä päivä pyörällä. 60-100km päivämatka on vallan mainio etenemä, tosin jos se tuntuu pahalta, niin voi se lyhempikin olla. Pääasia kuitenkin on että sovittaa matkan sellaiseksi joka tuntuu hyvältä. Minä tein parin päivän pyörälenkin (varustus telttoineen päivineen) ja totesin että hyvin kulkee. Ajattelin, että jos pääsen 80km, olen kova jätkä, mutta mitä vielä! Ensimmäisen päivänä ajoin 150km ja seuraavana päivänä kotia kohti 130km.

Tällaisen ajopäivän jälkeen kannattaa tutkistella omaa kehoaan. Jos ajaa ”niin pitkälle kuin vähänkin pääsee” –tyyliin, saa luultavasti jalkansa kipeiksi, johtuen kilometreistä. Mikäli jokin kohtaa kehossasi kipeytyy, saattaa se myös johtua vääränlaisesta ajoasennosta. Apua oikean ajoasennon löytämiseen voi hakea asiantuntevista polkupyöräliikkeistä. Myös netistä löytyy hyviä vinkkejä ja mittoja.

Kun suunnittelee pitkää matkaa, kannattaa laskea päivittäiset ajokilometrit mieluummin alakanttiin. Jos sitten huomaakin pääsevänsä päivän aikana suunniteltua pidemmälle, niin voihan viettää ansaitun ylimääräisen lepopäivän.

PYÖRÄ

Pyörä on hyvä ”ajaa sisään” hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä. Minä kiinnitän pyörän toimivuudessa eniten huomiota renkaisiin, vanteisiin sekä jarruihin. Jos matkalle lähtee niin, että mukaan lähtee ”täysvarustus” (tarkoitan täysvarustuksella tavaramäärää jolla on ns. omavarainen, eli voi matkusta, asua, nukkua, tehdä ruoka itsenäisesti), pyörän päälle laukkuihin kertyy helposti kymmeniä kiloja tavaraa. Oma pyöräni varusteineen kuskin kera painaa noin 130 kiloa, joten voi hyvin ymmärtää, että pyörän vanteet ovat kovilla, puhumattakaan jarruista. Kun tähän vielä lisätään isoja ja vauhdikkaita mäkiä, vaaditaan vanteilta ja jarruilta enenemän, kuin ns. normaalikäytössä olevalta pyörältä. Itse ajoin pisimmän laskun Merialpeilla Italiassa, jossa yhtämittainen lasku kesti lähes 20 min ja vauhti liikkui 50-60 km/h välissä. Siinä kuluivatkin vaihtokuntoon yhdet jarrupalat…

Muistettava on myös etukäteen opetella hallitsemaan tällaista painavaa lastia päällään kantavaa pyörää, ettei matkalla tule yllätyksiä. Sen ajaminen on melkoisesti erilaista kuin pelkän pyörän ajaminen.

Renkaat kannattaa valita huolella. Suosittelen pistosuojattuja päällirenkaita. Pistosuojatun renkaan läpi ei terävät kivet, lasinpalat tai muut terävät esineet pääse puhkomaan sisärenkaita. Kannattaa kyllä hankkia! Niiden hintakaan ei ole paljon suurempi kuin normaalin päälirenkaan. Tällaisen painolastin alla renkaat tahtovat kulua eniten vanteen reunasta.

Vaihteita pyörässä kannattaa olla riittävästi. Tarvittavien vaihteiden määrä riippuu reitin maastosta, mutta matkalle en lähtisi 3-vaihteisella. Jo 6-8 vaihteinen pyörä toimii melko hyvin. Oma pyöräni on 24-vaihteinen. Kaikille vaihteille löytyikin käyttöä ensimmäisellä Euroopan matkalla. Vuoristossa nousuvahdiksi tuli paikka paikoin alle 5km/h. Selvisi, miksi ne pienimmät vaihteet ovat olemassa!

Jos matka suuntautuu Euroopan ulkopuolelle, kannattaa harkita ulkorenkaan mukaan ottoa. Omassa pyörässäni on 28” rengas, joka on yllättävän harvinainen rengaskoko jopa Euroopassa. Sisärenkaat, joita pyörässäni käytän, on varustettu auton renkaissakin käytettävillä venttiileillä, joten ilmaa renkaisiin saa jokaiselta huoltamoilta. Kunnollinen pumppu kuitenkin pitää olla mukana, sillä rengasrikko tuskin tapahtuu juuri huoltamon kohdalla!

Yksi tärkeä lisälaite, joka pyörään tulee kiinnittää tai ainakin ottaa mukaan, on etu- ja takavalo. Käteviä ovat patterikäyttöiset led-lamput, jotka voi kiinnittää ja ottaa pois pyörästä helposti. Ei ikinä tiedä joudutko jostain syystä ajamaan pimeällä. Toinen syy, miksi lamput kannattaa ottaa mukaan, ovat tunnelit. Tunneleissa ei saisi edes ajaa pyörällä, mutta joskus vaan on pakko niitäkin ajaa. Pikkuteiden tunnelit ovat melko turvallisia, mutta valtateiden tunneleihin ei ole asiaa. Minä jouduin 2km pitkään tunneliin Ranskassa. Tunnelissa oli erillinen piennar, mutta tunnelissa ei ollut ainuttakaan lamppua! Edellisenä päivänä oli lisäksi hajonnut pyörän ajovalo, joten ajaminen pimeässä tunnelissa oli todella pelottavaa… ja vaarallista! Ajolamppua käytän myös illalla lukuvalona teltassa. Takavalo on kiinnitettävissä kypärääni.

Työkaluja ja varaosia, joita itse otin matkalle mukaan:


  • • sisärengas (2kpl, uusia)

    • nailoniset rengasraudat ja paikkarasia (muista tarkistaa, ettei liima ole päässyt kuivumaan)
    • kevyt yleistyökalu tai erikseen vähintään seuraavat:

    4mm ja 5mm kuusiokoloavaimet, pieni ruuvimeisseli, rihtausavain

    • ilmastointiteippiä (ulkorenkaan tilapäiskorjaukseen, muovikassien kiinnittämiseen kenkien
    sadesuojiksi yms.)

    • nippusiteitä

    • takavaihdevaijeri

    • jarruvaijeri

    • jarrupaloja

    • pinnoja etu- ja takavanteeseen

    • pieni öljypullo

    • 15mm kiintoavain (polkimien irrotukseen)

    • erikoistyökalu, jolla takarattaan saa auki ilman ketjuavaimia

    • kunnon pumppu

VARUSTEET

Kannattaa harkita todella tarkasti, mitä varusteita kannattaa ottaa mukaan. Mutta tästäkään asiasta ei kannata stressata. Matkalta voi (lähes aina) hankkia mukaan tavaroita, joita huomaa tarvitsevansa. Jos taas huomaa, että jotkut tavarat eivät ole muuta kuin tarpeettoman turhana lisäpainona, ne voi vaikkapa postittaa pakettina itselleen kotiin. On aivan turhaa ottaa ylimääristä painoa pyörän päälle. Päällimmäinen asia, joka varusteista mieleen tulee, on niiden paino. Mitä vähemmän painoa, sen parempi. Mutta on huomioitavaa, että paino vaikuttaa myös olennaisesti varusteiden hintaan. Minullakaan ei läheskään kaikki tavara ole siitä aivan kevyemmästä päästä. Yleensä se viimeisten varustegrammojen ”pois viilaus” maksaa melkoisesti. Halvinta ei kuitenkaan kannata ostaa, jo varusteiden toimivuuden kannalta!

Minulla varusteet kulkevat mukana pyörän päälle kiinnitettävissä vedenpitävissä sivu- ja tankolaukuissa. Toinen tapa kuljettaa varusteet on peräkärry. Tämä tapa keventää pyörää ja myös säästää sitä, kun paino on pois sen päältä. Tähän tarkoitukseen on erikseen tehtyjä yksipyöräisiä peräkärryjä, itse kärry seuraa tarkasti pyörän jälkiä. Ne ovat myös leveydeltään saman levyisiä kuin pyörä, joten kärry mahtuu samasta välistä mistä pyöräkin. Mielestäni on kuitenkin helpompaa (ja halvempaakin) kuljettaa lentokoneessa erikseen pyörää ja laukkuja. Toistaiseksi en peräkärryyn ole itse ”syttynyt”.

Vaatteita ei matkaan kannata ottaa ylimääräisiä. Jo muutamalla ohuella ajopaidalla pärjää. Kun toinen paita on päällä, voi toinen kuivua pyörän päällä ajoviimassa. Kannatta myös valita vaatteet niin, että se ovat nopeasti kuivuvia. Toki tärkein asia on vaatteiden toimivuus (kuten saumattomat, hiertämättömät alushousut) ja että ne on valittu sääolosuhteiden mukaan. Minä otin matkaan mukaan myös pitkät alusvaatteet, paristakin syystä: ikinä ei voi varmasti sanoa millainen lämpötila on (yöt voivat yllättää matkailijan ja olla melko viileitä, jopa etelässä) ja ne myös pitävät makuupussin puhtaampana. Tavaroille voi kehitellä erilaisia käyttötarkoituksia. Minä kuljetan puhtaat alusvaatteet, sukat ja paidat pussissa. Sitten tätä vaatteita täynnä olevaa pussia käytän öisin lisätyynynä, retkityynyn lisäksi.

Sade on myös asia, joka täytyy huomioida varusteita hankittaessa. Teltat ovat lähes kaikki tänä päivänä sateen pitäviä (Huomioi se telttaa hankkiessasi ja varmista, että myös näin on!). Kunnolliset sadevaatteet (takki, housut ja kenkäsuojat) voivat olla tärkeimpiä vaatteita matkalla. Matkanteko sateella on paljon mukavampaa, kun vaatteet ovat kuivat. Voi äkkiseltään tuntua turhalta ”moiset rytkyt” jossakin lämpimässä maassa matkatessa. Kun sade olisikin aina vain virkistävä kuurosade, mutta se ”sadekuuro” saattaa kestää koko vuorokauden. Siinä sitten pyö- räilet sateessa vaikkapa 6 tuntia… ei se ole kivaa! Kun sadevarustus on kunnossa, pyöräileminen sateessa on jopa mukavaa.

Yksi asia, mikä mielestäni on tärkeä, on hyvät yöunet. Siksi kannattaa telttaillessa satsata hyvään makuualustaan, makuupussiin ja tyynyyn. On selvä asia, että jos ei nuku öitä kunnolla, ei jaksa päivisin pyöräillä. Tai jos mielestään jaksaakin, huomiokyky liikenteessä ainakin heikkenee ja vaara joutua onnettomuuteen kasvaa. Hyvät yöunet ovat jaksamisen ja turvallisuuden kannalta A ja O!

Jos valmistaa ruokansa itse, tulee laukkuihin jättää tilaa sen verran, että saa päivittäisen ruoka määrän kuljetettua mukana. Ruuantekovälineistä sen verran, että kannattaa ottaa selville eri maiden standardit välineistön suhteen, myös sähköpistokkeiden (on olemassa adaptereita eri pistotulppamalleihin). Minä koin ikävän vastoinkäymisen: ennen matkaani ostin Suomesta hienon Priimuksen retkikeittimen. Kaasupullon osto piti jättää määränpäähän… mutta keittimeeni ei löyty- nytkään kaasupulloa, koska Italiassa, Ranskassa on erilainen pullo kuin täällä meillä. Paikallinen pullo on ns. puhkaistava malli. Onnekseni tutustuin Ranskassa paikalliseen retkipyörijään, joka osasi ohjata minut erikoisliikkeeseen, josta sain ostettua keittimeeni sopivan kaasupullon. Tällä urheiluvälineliikeketjulla on monia liikkeitä ympäri Ranskaa ja Espanjaa, mutta tämä oli ainoa ketjun kauppa, jossa keittimeeni sopivia pulloja oli! (Nyt jälkeenpäin löysin Suomesta keittimeen sopivan adapterin joka mahdollistaa näiden puhkaistavien pullojen käytön.) Tällaisiin yllätyksiin ei osaa varautua, mutta onneksi melkein aina jonkinmoinen ratkaisu löytyy.

Kartat on melkein parasta hankkia paikanpäältä. Niiden saatavuus Suomesta on melko hankalaa ja kallista. Sain tilattua itselleni huonon Italian yleistiekartan Suomesta 17 eurolla, kun periltä sain tarkan kartan 4 eurolla. Mukanani olen pitänyt myös GPS-laitetta. Mutta kartan kanssa suunnistaminen on mukavampaa! Euroopan matkalla käytin ”kepsiä” kerran, kun halusin tietää, kuinka korkealla meren pinnasta olin ja toisen kerran, kun eksyin Marseillen katujen viidakkoon. Huomioitavaa on myös se, että käyttäessään hienoja ”kepsejä” tai muita laitteita, voi olla melko varma siitä, että kiinnittää ylimääräistä huomiota varkaiden keskuudessa! Muutenkin kannattaa olla erityisen varovainen ja pitää ”matalaa profiilia” matkalla. Muu mukanani ollut elektroniikka oli lähinnä matkan taltioimiseen tarkoitettua tai yhteydenpitoon liittyvää: kamera ja videokamera sekä radiolla varustettu kännykkä.

Tietenkin laitteiden lataamiseen tarkoitetut laturit olivat mukana. Minulla on myös pyörässä napadynamo sekä adapteri, jolla voi muuntaa dynamon antaman 6V virran siten, että voi käyttää autoon tarkoitettuja 12V-latureita laitteiden lataamiseen. Näppärä ja toimiva systeemi, eikä kuitenkaan hinnalla pilattu laite. (Muistaakseni laturiadapteri oli jossain 30-40 euron tietämillä.) Lisäksi pyörästäni löytyy hälytin, joka ujeltaa korvia huumaavasti, mikäli vaijeri katkaistaan, hälytintä tai pyörää liikutetaan.

Mukaan kannattaa varata myös lääkkeitä, rasvoja ja muuta tarpeellista sairastumisen varalta sekä pyöräilijän ensiapulaukku. Reseptilääkkeisiin täytyy muistaa ottaa reseptit mukaan, ettei tule hanka- luuksia esim. tullissa. Ihan kaikkia lääkkeitä ei kannata mukaansa ottaa sillä esim. särkylääkkeitä saat määränpäästä, niin kuin myös henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvät tuotteet.

Varusteisiin voi kai myös liittää matkakassan. Esimerkiksi ja varoitukseksi yksi kantapään kautta opittu asia: koin ikävän yllätyksen matkalla Milanosta Barcelonaan, kun uusi Visa Electron korttini ei toiminutkaan Italiassa! Nostin rahaa lentokentältä Suomesta vain 100€ ja ajattelin että voisin nostaa rahaa tarvittaessa kyllä lisää. Maksoin kentällä polkupyörän ja perillä Milanossa ostin karttoja, aamiaisen kentällä ja muutakin tarvittavaa tavaraa. No, sitten tuli aika nostaa lisää rahaa, vaan kortti ei toiminutkaan… Yritin nostaa rahaa monestakin automaatista, mutta ilman tulosta. Soitin asiasta kotiin ja kyselin että mikä on kortissa vikana. Sain vastauksen pankistani, että kortin pitäisi kyllä toimia. Toisena ajopäivänä poikkesin paikalliseen pankkiin selvittämään asiaa. Monen tunnin selvittelyn ja Suomeen omaan pankkiin soitettujen puheluiden jälkeen selvisi, että korttini ei toimi Italiassa. Mikäli pankkini olisi lähettänyt minulle rahaa paikalliseen italialaiseen pankkiin, olisi rahojen siirto kestänyt jopa viikkoja. Lähin Suomen konsulaatti oli Roomassa, joten sekin vaihtoehto oli pois suljettu. Mikä neuvoksi??? Olin jo lähdössä pankista jatkamaan matkaa, kun pankkivirkailija tuli perässäni pihalle ja pyysi minua vielä pankkiin. Olivat saaneet jostakin selville, että olisi vielä yksi mahdollisuus. Western Union Office, joka on maailmanlaajuinen verkosto, jonka kautta voi lähettää rahaa lähes minne päin maailmaa. Suomessa siirron tekee Matkahuolto. Rahat pitää viedä Matkahuoltoon, josta saa kymmennumeroisen tunnuksen, joka sitten lähetetään vastaanottajalle. Nostettaessa rahaa pitää myös tietää lähettäjän nimi, sekä lähetetty rahamäärä. Ihan pientä summaa ei kannata lähettää, sillä siirrosta perittävä maksu on melko suuri. Italiassa tämän toimiston konttorit olivat aivan tavallisten kioskien yhteydessä. Siinä sitten piti olla vaan todella varovainen kulkiessaan matkarahasto sukanvarressa!

Ranskassa ja Espanjassa korttini toimi taas moitteettomasti. Jälkeenpäin kyselin syytä miksi korttini ei toiminut Italiassa. Vastaukseksi sain, että luultavasti pankillani ei ole yhteistyösopimusta Italialaisten pankkien kanssa Visa Electron kortin osalta.

REITTI

Reitin suunnittelu kuuluu talven pimeiden iltojen ajankuluun. On selvää, että reitin suunnittelussa on muutamia ratkaisevia ja määrääviä tekijöitä. Käytettävissä oleva aika, niin että aikaa on reilusti ajettavin kilometreihin nähden. Polkijan kunto ratkaisee ne kilometrit, jotka tietyssä ajassa kykenee polkea. Pitää oikeastaan tietää, mikä on polkijan sen hetkinen kunto. Kannattaa ajatella nämä asiat ”jalat maassa”. Joku viisas on sanonut, että ”ei se matka tapa vaan se vauhti” ja sanonta pitää hyvin paikkansa. Tällä haluan siis sanoa, että heikommalla kunnollakin pääsee pitkälle, kunhan ottaa siihen matkaan aikaa. Ja tietenkin yksi ratkaiseva tekijä on raha. Tämän tyylisessä matkailussa ei paljoakaan rahaa kulu, mikäli asuu teltassa ja valmistaa ruokansa itse. Leirintäaluemaksut liikkuvat 8-20€ vuorokausihinnoissa. Ruokakaan (pääsääntöisesti) ei ole kalliimpaa kuin Suomessa.

Ensin pitää löytää se reitti, jonka aikoo ajaa. Minulle (ainakin toistaiseksi) on reitin alku- ja loppupisteet määritellyt halpalentoyhtiöiden reittikohteet. Melkoisen osan matkabudjetista haukkaa juuri lennot, varsinkin jos käyttää kalliimpia lentoyhtiöitä. Lennot ensimmäisellä matkallani olivat tasan 300€ - mikä ei ole mielestäni paha, kun tässä hinnassa oli jo pyörän kuljetus mukana. Itse reitin suunnittelussa iso apu on ollut netti. GoogleMap ohjelman ja sen eri sovellusten avulla on melko helppo suunnitella eri reit- tivaihtoehtoja. On helppo saada jopa teiden korkeusprofiilit tarkasteltavaksi. Matkamessuista on myös ollut minulle apua. Sieltä löytää eri maiden ”ständeiltä” informaatiota leirintäalueista ja pyöräreiteistä. Paikalla on kohdemaiden asiantuntijoita, joilta voi kysellä asioista. (Tällainen informaatio on kuitenkin parasta ja näiltä ihmisiltä saa myös paljon vinkkejä reiteistä ja paikoista joissa kannattaa käydä.) Matkallakin saa paikalliselta väestöltä hyviä vinkkejä reiteistä, jos vaan oma rohkeus riittää kysymyksien esittämiseen. Juuri siksi pitäisi matkaan varata riittävästi aikaa. Aivan ideaali tilanne olisi, jos tilaisi vain menolennon. Ja kun pääsee suunniteltuun määränpäähän perille, tilaisi sitten vasta lennon kotiin. (Niinkin voi siis tehdä, mutta paluulennon hinta sitten voi olla mitä vaan!) Sitten voi myös suunnitella reitin etenevän siten, että päätepiste olisikin oma koti.

Itse huomasin matkallani, että ajopäivän jälkeen kun leiri on pystytetty, ruuat tehty ja syöty, ei välttämättä jaksa lähteä paikallista kulttuuria katsomaan. Ja näkeehän sitä jo ajopäivän aikana melko paljon, asioita ja paikallista elämää. Minulle ainakin riittää tämä. Jos matkalla on todella sellainen kohde, johon haluaa tutustua paremmin, kannattaa tällaiselle päivälle ottaa se ”lepopäivä”. Jos tuo kohde on isossa kaupungissa, kannattaa pyörä ehdottomasti jättää leirintäalueelle (tai muulle vartioidulle paikalle) ja kävellä tai hypätä bussiin. Netin kautta löytää helposti tietoa reitille osuvista kohteista ja nähtävyyksistä, joita kannattaa käydä katsomassa. Minulle riittää mainiosti ajopäivän aikana koetut maisemat ja jutut. Ehkä tämä onkin sitä parasta antia jota tämä matkustusmuoto voi antaa. Pääsee tutustumaan luontoon ja paikallisiin ihmisiin parhaiten pyöräillen!